Tämän sivun tarkoitus on kertoa hieronnasta ja siitä mihin hierontahoidoilla pyritään vaikuttamaan. Sivulla on käsitelty hieronnan kipua lievittävää ja rentouttavaa vaikutusta, hierontaan liitettyä liikehoitoa, hieronnan vaikutusta välilevyihin, sekä musiikkia hieronnan apukeinona.

Hieronnan kipua lievittävä vaikutus

Moni potilas tulee hierontaan, koska hänellä on kipua josta hän haluaisi eroon. Hieronta näyttäisikin lievittävän kipua useamman eri mekanismin kautta, jotka todennäköisesti toimivat samanaikaisesti. Erään teorian mukaan hierontaan liittyvä kosketus aiheuttaa kivun lievitystä vapauttamalla kehossamme erilaisia hormoneja, jotka lievittävät kipua. Näihin hormoneihin lukeutuvat endorfiinit, enkefaliinit ja dynorfiinit, jotka ovat kehon sisäsyntyisiä opioideja eli morfiininkaltaisia aineita. Nämä opioidit estävät "kipuviestin" kulkemisen hermosolusta toiseen.

Toisen teorian mukaan hieronnan aikana tapahtuva kosketus lievittää kipua aiheuttamalla aistiärsykkeen, joka estää "kipuviestin" kulun aivoihin. Tämä tapahtuu porttikontrolliteoriaksi nimetyn toiminnan kautta. Kipu ei siis ole vain ärsykkeen aiheuttama tuntemus, vaan se voi lievittyä matkallaan kohti aivojen ylempiä osia (tietyt isoaivokuoren alueet), jossa se vasta havaitaan kipuaistimuksena. On toistaiseksi kuitenkin epäselvää miten hieronta lievittää kipua, mutta laajojen tutkimusten mukaan hieronnalla vaikuttaisi olevan kipua lievittävä vaikutus normaaliväestöllä [1], syöpäpotilailla [2] sekä leikkauspotilailla [3].

Kipua lievittävä vaikutus voi syntyä myös hieronnan aikana vapautuvan oksitosiinihormonin vaikutuksesta [4]. Oksitosiini on läheisyyshormoni, joka muun muassa laskee verenpainetta ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää kehossa. Oksitosiini lievittää kipua todennäköisesti lisäämällä kehon opioidituotantoa ja vaikuttamalla mantelitumakkeen kauttaa mielialaan [5]. Mieliala liittyy nykyisen kipuymmärryksen mukaan siihen, että kiputuntemus ei ole sama kuin kipukokemus. Kipukokemus koostuu usemmasta eri tekijästä ja kiputuntemus (sensorinen ulottuvuus) on vain osa tätä. Varsinaiseen kipukokemukseen vaikuttavat myös tunteet, uskomukset, asenteet ja elämäntilanne. Tätä näkemystä kipukokemuksesta kutsutaan kivun biopsykososiaaliseksi malliksi [6].

Suomalaisessa Käypä hoito -suosituksessa kivusta suositellaan, että lääkkeettömät hoidot ovat kivunhoidon perusta [7]. Lääkkeettömiin hoitoihin suosituksessa on listattu muun muassa liikunta, terapeuttinen harjoittelu, kylmä- ja lämpöhoito sekä transkutaaninen hermostimulaatio (TNS). Hierontakäsittelyn oheen voimme tarvittaessa pohtia sinulle sopivia liikuntalajeja, käydä läpi terapeuttisia harjoitteita sekä käyttää kylmähoitoa tai transkutaanista hermosimulaatiota.

Hieronnan rentouttava vaikutus

Hieronta saattaa toteutustavastaan riippuen vaikuttaa kehomme hermoston toimintaan. Tarkemmin sanottuna hieronta vaikuttaa kehomme autonomiseen hermostoon, joka usein jaetaan kahteen eri osaan eli sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Näistä sympaattinen hermosto aktivoituu stressaavissa tilanteissa, kun taas parasympaattinen hermosto aktivoituu, kun rentoudumme. Näiden hermoston eri osien aktivoituminen omaa monia erilaisia vaikutuksia kehossamme. Rentouttavalla ja kivuttomalla hieronnalla voidaan todennäköisesti paremmin aktivoida kehomme parasympaattista hermostoa ja täten vähentää hierottavan stressihormonien määrää, ahdistusta, masennusta ja kipua. Parasympaattisen hermoston aktivaatio rauhoittaa hengitystä, mutta vaikuttaa myös sydämen toimintaan laskemalla sykettä ja verenpainetta sekä nostamalla kehomme palautumiseen liittyvää sydämen sykevälivaihtelua. Suurempi sykevälivaihtelu tarkoittaa parempaa palautumista kuormituksesta ja on täten tärkeä etenkin urheilijoilla, jotka haluavat palautua mahdollisimman hyvin [8].

Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna autonominen hermosto voidaan jakaa myös kolmeen osaan polyvagaalisen teorian mukaan [9]. Tässä teoriassa parasympaattinen hermosto omaa kaksi eri osaa, jotka liittyvät kiertäjähermon (latinaksi: nervus vagus) toimintaan. Vatsanpuoleinen osa kiertäjähermoa liittyy turvallisuuden tunteeseen ja sosiaalisuuteen. Selänpuoleinen osa kiertäjähermoa toimii puolestaan suojamekanismina ja lamaannuttaa kehoa tarvittaessa, kun taistelu tai pakeneminen eivät johda positiivisiin tuloksiin ja tämä näkyy eläimissä esimerkiksi valekuolemana.

Parasympaattisen hermoston toimintaan liittyy myös käsite respiratorinen sinusarytmia (RSA), joka on vatsanpuoleisen kiertäjähermon aktiivisuuden mittari. Se tarkoittaa sydämen sykevälivaihtelun rytmittymistä hengityksen tahtiin ja käytännössä se kertoo myös aivojen hapensaannista. Vatsanpuoleisen kiertäjähermon aktivaatio optimoi aivojen hapensaannin mikä puolestaan tukee uuden oppimista ja aivojen toimintaa. Hieronnalla voidaan todennäköisesti aktivoida parasympaattisen hermoston vatsanpuoleisen kiertäjähermon toimintaa ja näin edesauttaa monien terapeuttisten vaikutusten syntymistä [10].

Hierontaan liitetty liikehoito

Liikehoito voi tarkoittaa niveliin kohdistuu liikettä, joka tapahtuu nivelen alku-, keski- tai loppuliikeradalla. Nivelten ja niitä ympäröivien lihasten näkökulmasta hieronnan oheen tehty liikehoito omaa erilaisia positiivisia vaikutuksia näiden rakenteiden toimintaan. Niveleen kohdistuva liike näyttäisi edistävän nivelen aineenvaihduntaa, joka puolestaan ravitsee nivelen rustoa sekä tukee ruston terveyttä. Nivelen rusto vähentää luiden välistä kitkaa ja mahdollistaa suuremmat liikeradat nivelessä, joten terve rusto on yksilön toimintakykyä ylläpitävä tekijä. Vastaavanlainen ravitseva vaikutus liikkeellä näyttäisi olevan myös välilevyihin rangan alueella. Välilevyt saavat ravitsemuksensa liikkeen ja siihen liittyvän paineenvaihtelun kautta. Tämän seurauksena välilevyt pysyvät todennäköisemmin terveinä, eivätkä rappeudu niin herkästi.

Tässä kohtaa on hyvä kertoa sellaisesta asiasta kuin aistin eli reseptori. Aistimet välittävät kehossa tietoa monesta asiasta, kuten esimerkiksi raajojemme asennoista, lämmön- ja paineentunteesta, tai valosta. Kaikista näistä syntyy aistimus, joka välittyy hermosoluja pitkin kohti aivoja. Suurin osa näistä aistimuksista tapahtuu tietoisuutemme ulkopuolella, mutta osan näistä tiedostamme ja niiden kautta kykenemme havaitsemaan ympäröivää maailmaa ja kehomme tuntemuksia.

Liikehoidolla saattaa olla vaikutusta lihasten kireyteen juuri tälläisten aistimien kautta, mutta tämän mekanismin toiminnasta on hiukan risteävää tietoa. On muun muassa epäilty, että lihasten kireys laskee silloin, kun niveleen kohdistuu voimakkaampi loppuliikeradan venytys, joka aktivoi tietyntyyppisiä aistimia (tyypin III mekanoreseptori), jotka puolestaan rentouttavat niveltä ympäröiviä lihaksia. Liike saattaa myös vähentää kipua kehon aistimien (tyypin I ja II mekanoreseptorit) kautta. Nämä aistimet saavat nivelistä ja lihaksista liikkeen aikana ärsykkeitä, jotka kulkevat keskiaivojen (PAG) alueelle, jonka kautta vaikuttaisi muodostuvan kipua lievittävä vaikutus hermostoa (laskevat hermoradat) pitkin. Hieronnan oheen tehty liikehoito saattaa siis edistää nivelen aineenvaihduntaa, ylläpitää tai edistää nivelen liikkuvuutta, vähentää alueen lihaskireyksiä ja vähentää kiputuntemuksia.

Hieronta ja välilevyt

Hieronnalla saattaa olla positiivisia vaikutuksia välilevyjen terveyteen. Välilevyt koostuvat ulkoisesta jäykemmästä kehästä (latinaksi: annulus fibrosus) ja pehmeämmästä sisuksesta (latinaksi: nucleus pulposus) sekä ainakin toiminnallisesti päätelevyistä, jotka sijaitsevat välilevyn ylä- ja alaosassa. Välilevyn aivan uloin reuna saa ravintonsa verisuonten kautta, mutta muu osa välilevystä on riippuvainen liikkeen aiheuttaman paineenvaihtelun synnyttämästä aineenvaihdunnan lisääntymisestä. Tämä aineenvaihdunnan lisääntyminen tapahtuu edellä mainittujen päätelevyjen kautta.

Hyvän aineenvaihdunnan omaava välilevy pysyy todennäköisemmin terveenä ja on vähemmän altis vaurioille sekä kiputiloille. Välilevyn heikentynyt aineenvaihdunta altistaa välilevyä nesteen menetykselle ja madaltumiselle, hermojen kasvamiselle välilevyn sisään, ja se heikentää myös välilevyn kykyä kestää kuormitusta. Välilevyn madaltuminen kuormittaa myös enemmän rangan pikkuniveliä mikä altistaa niitä nivelrikolle ja voi myös aiheuttaa painetta hermoihin ahtauttamalla rangan hermojuuriaukkoja, joista hermot kulkevat.

Tärkeä tekijä välilevyjen aineenvaihdunnan kannalta on asento. Seisoma-asennossa välilevyihin kohdistuu noin neljä kertaa suurempi paine kuin makuulla ja ne painuvat hiljalleen päivän aikana kasaan. Tämä on täysin normaalia ja päivän aikaan menetämmekin noin 2 cm pituudestamme mikä palautuu makuuasennossa yöunien aikana. Ikääntyessämme tämä ominaisuus kuitenkin heikkenee mistä johtuu ikääntymiseen liittyvä lyheneminen.

Makuulla välilevymme imevät itseensä nestettä, joka ravitsee niitä ja sama tapahtuu myös hierontapöydällä lepäillessä. Tämä vaikutus todennäköisesti tehostuu, jos rankaan kohdistetaan liikettä hieronnan aikana. Yöunien aikana vaikutus on kuitenkin merkittävämpi ja tämän vuoksi omaan nukkumiseen kannattaa panostaa. Pitkäkestoista istumista kannattaa myös tauottaa, koska pitkään istuminen saattaa myös luoda painetta välilevyihin ja heikentää niiden aineenvaihduntaa.

Hieronta ja musiikki

Hieronnan oheen valittu taustamusiikki ei ole taustalla soimassa vain tunnelmaa tuomassa vaan musiikilla on myös terapeuttisia eli terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nämä vaikutukset tukevat hierontakäsittelyä ja vahvistavat sen vaikutuksia.

Tutkimusten mukaan musiikin kuuntelu voi lievittää kipua, alentaa verenpainetta ja sydämen sykettä, sekä helpottaa emotionaalista ahdistusta [11]. Rentouttava musiikki näyttäisi lisäävän sydämen sykevälivaihtelua mikä kertoo parasympaattisen hermoston aktivaatiosta ja kehon palautumisesta. Musiikin on havaittu parantavan myös elämänlaatua muun muassa ikäihmisillä ja parantumattomasti sairailla syöpäpotilailla.

Lähteet

1. Crawford, C. ym. 2016. The Impact of Massage Therapy on Function in Pain Populations—A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials: Part I, Patients Experiencing Pain in the General Population
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4925170/

2. Boyd, C. ym. 2016. The Impact of Massage Therapy on Function in Pain Populations—A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials: Part II, Cancer Pain Populations.
https://academic.oup.com/painmedicine/article/17/8/1553/2223186

3. Boyd, C. ym. 2016. The Impact of Massage Therapy on Function in Pain Populations-A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials: Part III, Surgical Pain Populations.
https://academic.oup.com/painmedicine/article/17/8/1553/2223186

4. Morhenn Y. ym. 2012. Massage increases oxytocin and reduces adrenocorticotropin hormone in humans.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23251939

5. Lincoln, T. ym. 2015. Oxytocin and the modulation of pain experience: Implications for chronic pain management. https://www.researchgate.net/publication/275653238_Oxytocin_and_the_modulation_of_pain_experience_Implications_for_chronic_pain_management

6. Ojala, T. 2015. The essence of the experience of chronic pain : a phenomenological study.
https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/45325

7. Käypä hoito. 2017. Kipu.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50103

8. Firstbeat Technologies. 2015. Recovery Analysis for Athletic Training Based on Heart Rate Variability.
https://assets.firstbeat.com/firstbeat/uploads/2015/11/Recovery-white-paper_15.6.20153.pdf

9. Leikola, A. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma.
https://www.duodecimlehti.fi/duo12910

10. Field, T. 2016. Massage therapy research review.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5564319/

11. Lee, J. 2016. The Effects of Music on Pain: A Meta-Analysis.
https://www.researchgate.net/publication/309290743_The_Effects_of_Music_on_Pain_A_Meta-Analysis